Irti päästämisen ihanuus

5.9.2025

Loppukesä ja alkava syksy on ollut ihanan luovaa aikaa. Oikeastaan oon välillä ollut vaipumassa semmoiseen musiikkikuplaan, josta on vaikea päästä pois. Eikä sieltä edes haluaisi pois, koska siellä on niin ihanaa ja helppo hengittää.

Tekis mieli vaan kirjoittaa, soittaa, luoda ja antaa kaiken pulputa ulos hallitsemattomasti ja ilman paineita. Että voi kun ei tarttis tehdä muuta, ei edes syödä tai nukkua. Ei malttais mennä töihin, puhelimen muistio ja sanelin täyttyy epämääräisistä ideoista ja päivistä koittaa varastaa mahdollisimman paljon pieniäkin hetkiä kaksin pianon kanssa. Täytyy skarpata itsensä kuuntelemaan muita, kun samalla ajatus karkaillee biisi-ideoihin tai päässä soi melodioita ja stemmoja.

Jos maapallo ei jatkais pyörimistään kuplan ulkopuolella, sammuttaisin puhelimen ja katoaisin hetkeksi. Haluaisin nähdä mitä sitten, jos oikeasti pystyisin uppoamaan täysin tähän hommaan itsekseni. Että antakaa mulle ees viikko ilman mitään muita velvotteita. Vaikka totuushan on se, että mulla ois hetkessä ikävä montaakin asiaa, mitä sinne pyörivään todellisuuteen jäisi.

Onnekas minä, joka saan melkoisessa musiikkikuplassa kuitenkin elää. Työ on täynnä laulua ja soittoa, perhe-elämä on täynnä laulua ja soittoa ja vapaa-aikakin aika paljon juuri sitä, laulua ja soittoa. Usein sitä havahtuu kesken opettamisen huokaisemaan, että vitsit, tätä minä saan tehdä.

Kuva: Valtteri Ojala