Pelottavan pimeää vettä

Olin loppukesästä ottanut tavaksi kirjoittaa joka päivä jotakin ja tämän laulun syntyhetkellä en vielä oikein tiennyt mistä se kertoo. Sen muistan, että uutiset oli taas täynnä kaikkea huolestuttavaa ja ehkä pinnalla oli ollut jotain alakuloa. Olen aina vähän pelännyt vettä ja varsinkin tummaa luonnonvettä. Ahdistaa kun ei näe mitä siellä pinnan alla on ja kuinka syvästi vettä alapuolella onkaan. Näistä ajatuksista laulu lähti liikkeelle ja jäi puolikkaana muistioon ilman mitään kummempia jatkosuunnitelmia.

Vuodenvaihteessa tein demoja ja ajatuksena oli ryhtyä äänittämään ihan toisia lauluja, mutta tämä alkoikin kertasoitolla toimia kivasti ja mieleen nousi sopivia ideoita. Siksipä suunnitelmien muutos ja otin tämän työstöön. Kappaleen tekstin voi ymmärtää kukin tavallaan, mutta minulle tästä nousee pari pääajatusta. Pimeä vesi voi olla joko synkkä tai ahdistava olotila, jonka lähestymisen tuntee ja pelkää joutuvansa sen pimeyteen. Tai sitten pimeä vesi onkin jokin asia, jonka haluaisi uskaltaa ylittää, vaikka se tuntuu tosi pelottavalta. Joka tapauksessa laulussa on mukana joku, joka auttaa eteenpäin. Kappaleen loppu jättää kysymyksiä ilmoille: Uskalsinko vai luovutinko?

Sovituksellisesti halusin vangita tähän sen hetken, kun seisot jännittyneenä sen kylmän tumman veden äärellä ja kuulet, kuinka veri kohisee korvissa ja sydän hakkaa. Kuitenkin osioissa kaikuu mukana myös toiveikas ja valoisa tunne. Kappaleessa rumpuja soittaa mieheni Valtteri Ojala, muuten soitin, äänitin ja tuotin kappaleen jälleen itse kotistudiollani.